Hauska tutustua! Olen23 –vuotias naisenalku, joka yrittää
epätoivon kyyneleitä vääntäen kirjoittaa gradua. Mutta minulla on myös haave: haluan
päästä juoksukuntoon! Motivoivana perspotkuna haaveilulleni ajattelin perustaa tämän
juoksublogin treenaamisestani.
Blogini otsikko on pitkään toiminut elämäni ohjenuorana. En
ole koskaan päästänyt itseäni helpolla enkä edes pidä siitä, jos tavoitteisiin
yltää liian nopeasti tai helposti. Se kertoo minusta ennemmin siitä, että
tavoite on asetettu liian alas. Itse ainakin saan paljon suurempaa tyydytystä mikäli joudun
ponnistelemaan kovastikin pidemmän aikaa ja hermojani hermostuttaen. Olen siis valmis sitoutumaan
pitkäkestoiseen projektiin, jonka tulokset näkyvät mahdollisesti vaikkapa vasta
vuoden kuluttua. Henkistä haastetta
piisaa nyt enemmän kuin tarpeeksi munuaismerkkiaineita tutkivan gradun parissa,
mutta siihen oheen tarvitsen myös kehollisen haasteen sekä terveellisen väylän kanavoida graduturhautumista. Kunnon tappava intervallilenkki ylämäkeen voittanee stressin
lievityksenä perjantaikännit.
Eli tämänkertaisena projektina ja haasteena aion treenata
itseni ensin puolimaratonkuntoon kesäksi 2014 ja ehkä myöhemmin jopa
kokomaratonille, jos motivaatiota vielä muka riittää. Mainittakoon, etten ole
maratonneitsyt vaan juoksin syksyllä 2011 ensimmäisen puolimaratonini, jota
varten olin kuluttanut lenkkareita ”ahkerasti” puolen vuoden ajan. Silloin olin ylpeä
pelkästä maaliviivan ylityksestä, mutta nyt on tietysti pistettävä paremmaksi.
Toisin sanoen tavoitteenani tällä kertaa on päästä maaliin alle kahdessa tunnissa.
Seuraavaksi hämmentävä juonenkäänne: vihaan juoksua sydämeni
pohjasta!! Siksi reilun puolen vuoden kestävyysjuoksuprojektin aloittaminen
saattaa joidenkin korvaan kuulostaa hiukkasen kummalliselta :D Projektin
pointti on kuitenkin koetella henkistä ja fyysistä sietokykyä, sillä uskon vahvasti
siihen, että ”What doesn’t kill you makes you stronger”. Hetkellinen
toistuvakaan kipu ei ole pahaksi, mikäli sillä on kauaskantoisia positiivisia
vaikutuksia. Tässä tapauksessa odotan juoksuhankkeelta tietysti aerobisen
kunnon eli hapenottokyvyn kohentumista, mutta myös henkisen kantin ja
kärsivällisyyden kasvua sekä uupumuksen sietoa. Mutta ennen kaikkea janoan sitä
tunnetta, kun 21,0975 kilometrin juoksu-urakan päätteeksi voin olla täysin
sataprosenttisen tyytyväinen, että alun perin lähdin tällaiseen hullujen
hommaan! (Ja jos siinä sivussa muutama iloinen kiloinen rasvaa tippuu matkan varrelle niin en pistä pahakseni J )
Noudatan hyväksi havaittua ohjelmaa, jonka löysin aikoinaan
KuntoPlus-lehdestä. Ohjelma löytyy nykyisin osoitteesta http://kuntoplus.fi/liikuntasuunnitelma/puolimaratonkoulu-jonkin-verran-juoksua-harrastaneelle.
Päädyin valitsemaan keskitason ohjelman, koska en ahkeran tanssi- ja ryhmäliikuntaharrastuksen
takia koe olevani aivan rapakunnossa, mutten ole toisaalta juoksua
harrastamattomana valmis siihen kaikkein kovatasoisimpaankaan treeniin.
Porkkanana juoksuttelulleni aion ostaa itselleni jääkaappiin
odottamaan Bollinger Special Cuvée –shamppanjapullon, joka siis korkataan,
mikäli tavoitteessani tulen onnistumaan. Siksi otsikkokin viittaa, ettei
ilman kipua saavuteta mitään, ei edes shamppanjaa :D Kyseinen juoma on ainakin
muutaman viiniasiantuntijan mieleen (Lähde: Internet) ja Alkossa myymäläpäällikkönä työskentelevä
perhetuttuni erityisesti suosittelema. Noh, muodostan oman mielipiteeni sitten
kesällä, jos ja kun pääsen maistamaan J
Jees, eli näillä eväillä lähdetään juoksentelemaan! Viiltäviä
treenianalyysejä sekä hillitöntä hajoilua seuraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti