sunnuntai 5. tammikuuta 2014

No Pain, No Gain (not even Champagne)

Hauska tutustua! Olen23 –vuotias naisenalku, joka yrittää epätoivon kyyneleitä vääntäen kirjoittaa gradua. Mutta minulla on myös haave: haluan päästä juoksukuntoon! Motivoivana perspotkuna haaveilulleni ajattelin perustaa tämän juoksublogin treenaamisestani.

Blogini otsikko on pitkään toiminut elämäni ohjenuorana. En ole koskaan päästänyt itseäni helpolla enkä edes pidä siitä, jos tavoitteisiin yltää liian nopeasti tai helposti. Se kertoo minusta ennemmin siitä, että tavoite on asetettu liian alas. Itse ainakin saan paljon suurempaa tyydytystä mikäli joudun ponnistelemaan kovastikin pidemmän aikaa ja hermojani hermostuttaen. Olen siis valmis sitoutumaan pitkäkestoiseen projektiin, jonka tulokset näkyvät mahdollisesti vaikkapa vasta vuoden kuluttua. Henkistä haastetta piisaa nyt enemmän kuin tarpeeksi munuaismerkkiaineita tutkivan gradun parissa, mutta siihen oheen tarvitsen myös kehollisen haasteen sekä terveellisen väylän kanavoida graduturhautumista. Kunnon tappava intervallilenkki ylämäkeen voittanee stressin lievityksenä perjantaikännit.

Eli tämänkertaisena projektina ja haasteena aion treenata itseni ensin puolimaratonkuntoon kesäksi 2014 ja ehkä myöhemmin jopa kokomaratonille, jos motivaatiota vielä muka riittää. Mainittakoon, etten ole maratonneitsyt vaan juoksin syksyllä 2011 ensimmäisen puolimaratonini, jota varten olin kuluttanut lenkkareita ”ahkerasti” puolen vuoden ajan. Silloin olin ylpeä pelkästä maaliviivan ylityksestä, mutta nyt on tietysti pistettävä paremmaksi. Toisin sanoen tavoitteenani tällä kertaa on päästä maaliin alle kahdessa tunnissa.

Seuraavaksi hämmentävä juonenkäänne: vihaan juoksua sydämeni pohjasta!! Siksi reilun puolen vuoden kestävyysjuoksuprojektin aloittaminen saattaa joidenkin korvaan kuulostaa hiukkasen kummalliselta :D Projektin pointti on kuitenkin koetella henkistä ja fyysistä sietokykyä, sillä uskon vahvasti siihen, että ”What doesn’t kill you makes you stronger”. Hetkellinen toistuvakaan kipu ei ole pahaksi, mikäli sillä on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Tässä tapauksessa odotan juoksuhankkeelta tietysti aerobisen kunnon eli hapenottokyvyn kohentumista, mutta myös henkisen kantin ja kärsivällisyyden kasvua sekä uupumuksen sietoa. Mutta ennen kaikkea janoan sitä tunnetta, kun 21,0975 kilometrin juoksu-urakan päätteeksi voin olla täysin sataprosenttisen tyytyväinen, että alun perin lähdin tällaiseen hullujen hommaan! (Ja jos siinä sivussa muutama iloinen kiloinen rasvaa tippuu matkan varrelle niin en pistä pahakseni  J )

Noudatan hyväksi havaittua ohjelmaa, jonka löysin aikoinaan KuntoPlus-lehdestä. Ohjelma löytyy nykyisin osoitteesta http://kuntoplus.fi/liikuntasuunnitelma/puolimaratonkoulu-jonkin-verran-juoksua-harrastaneelle. Päädyin valitsemaan keskitason ohjelman, koska en ahkeran tanssi- ja ryhmäliikuntaharrastuksen takia koe olevani aivan rapakunnossa, mutten ole toisaalta juoksua harrastamattomana valmis siihen kaikkein kovatasoisimpaankaan treeniin.

Porkkanana juoksuttelulleni aion ostaa itselleni jääkaappiin odottamaan Bollinger Special Cuvée –shamppanjapullon, joka siis korkataan, mikäli tavoitteessani tulen onnistumaan. Siksi otsikkokin viittaa, ettei ilman kipua saavuteta mitään, ei edes shamppanjaa :D Kyseinen juoma on ainakin muutaman viiniasiantuntijan mieleen (Lähde: Internet) ja Alkossa myymäläpäällikkönä työskentelevä perhetuttuni erityisesti suosittelema. Noh, muodostan oman mielipiteeni sitten kesällä, jos ja kun pääsen maistamaan J


Jees, eli näillä eväillä lähdetään juoksentelemaan! Viiltäviä treenianalyysejä sekä hillitöntä hajoilua seuraa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti