Ajasta matkaksi

Odotin taas jostain syystä kauhean innokkaana tämän viikkoista intervallia, vaikka ne onkin aina niin ihanan kauheita ja kauhean ihania yhtä aikaa. Mutta olen todellakin alkanut kaivata pään tuuletusta koko päivän persiillään istumisen jälkeen. Eli aika terveellinen harrastus mulla: sekä henkinen että fyysinen kunto kiittää. Tästä eteenpäin intervallilenkit ovat hiukkasen erilaisia. Ajan sijasta juostaan matkaa:

VIIKKO 4FOLD INCLOSE

Päivä 3 (esim. torstai)

30 min. intervalliharjoitus
7 x 400 metriä kovaa vauhtia. Väleissä 2 min hölkkää. Juokse kovavauhtiset osuudet niin kovaa kuin pystyt. 

30 minuuttia yhteensä

Edellisellä puolikastreenillä jouduin approksimoimaan nämä matkalenkit aikalenkeiksi juoksukellon puuttumisen takia, mutta en enää! Tällainen pilkunviilaaja nauttii, kun tulee nyt oikeasti noudatettuakin ohjelmaa. Ja jo nyt hyväksi ystäväkseni muodostunut Garminaattorini vielä kivasti äänimerkeillä ilmoittaa osuuksien vaihdoista niin mulle jää tehtäväksi keskittyä suoritukseen. Asiallista!

Toinen hyvä uutinen on se, että tällä kertaa penikanpoikanen ei vaivannut ollenkaan! (Tai sitten penikkakipu peittyi huohotuskipuun :D) Eli sain siltäkin osalta keskityttyä täysillä olennaiseen. Aika hyvin aikaisemmin käytetyt aika-approksimaatiot piti kuitenkin paikkansa, koska keskimäärin sain juostua nuo 400 metrin pätkän sellaiseen reiluun kahteen minuuttiin (vaihteluväli 2:14-2:30). Ja vauhtikakin sain pidettyä mukavasti yllä, mutta masentavana pointtina taas oli että tuleva puolikas pitäisi jaksaa juosta vähintään tätä intervallitahtia, jotta alle kaksi tuntia alittuisi. Mutta edelleen, kuten aina ennenkin todistelen itselleni: minulla on aikaa yli puoli vuotta! Mutta mulla on aina tapana mennä asioiden edelle ja hermostua :D 

Oli kyllä taas niin hemmetin rankkoja nuo kovat osuudet! Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja on se jännä tunne, kun verenkiertoelimistö pistää parastaan. Kiva haastaa itsensä :) 

Päivän treenibiisi: David Guetta - She Wolf (Falling To Pieces) ft. Sia

Kumulatiivinen kilometrikertymä: 56,07 km

Päivän PAIN: Itseoikeutetusti intervalliosuudet

Päivän GAIN: Ei penikkaa sittenkään!!

Penikkatautia?

Jo neljäs treeniviikko käynnistyy ja mähän olen yllätyksekseni saanu treenattua ihan pakottamatta. Olen jopa kummastuksekseni huomannut kaipaavani lenkille ja puuskuttamaan tuonne kylmään. Ei oo kyllä yhtään nyt mun tyyppistä, mutta projektin kannalta ihan huippua! Neljännen viikon ensimmäinen tempolenkki näyttää samalta kuin viime viikonkin:

VIIKKO 4FOLD INPIILOTA

Päivä 1 (esim. maanantai)

15 min. tempoharjoitus
Juokse lähes 5 km ennätysvauhtiasi. 

35 minuuttia yhteensä

Otin tavoitteeksi ennen matkaan lähtöä juosta tempo-osuuden yli 10 km/h nopeudella, jotta saisin vähän esimakua, millaista vauhtia puolikas pitäisi jaksaa pinkoa, jotta maaliin pääsisi alle kahdessa tunnissa. Vähimmäisnopeus tällöin pitäisi siis olla: (lasketaan hulluna) 10,6 km/h.

Harmittavasti vaan alkaneet säären sisäetuosan oireilla huolestuttavasti vanhan kunnon penikan suuntaan. Varsinkin lenkkien alussa joka askeleella sattuu ilkeästi. Kipuilu saattaa hävitä lenkin loppua kohden, muttei aina. Muistan kylläkin viime puolikkaalle treenatessani saman ongelman, mutta silloin särky ei kehittynyt sellaiseksi, että olisi pitänyt pitää treeneistä taukoa. Toivotaan, ettei tällälään kertaa. Ärsyttäisi nimittäin kovasti, kun oon nyt saanut hyvän draivin ja motivaation tähän hommaan.

Ja toisaalta ihmettelen että koko vaiva ylipäätään ilmaantui, koska luulin jalkalihasteni ja lihasaitioiden olevan aika hyvässä hapessa balettitreenien ansiosta. Erityisesti pohkeiden, koska suuri osa tunneista tassuteltiin varpaillaan, minkä seurauksena pohjelihakset oli aina seuraavana päivänä juntturassa. Mutta nyt kipuilu onkin vastavaikuttajalihaksissa, jota ilmeisesti baletti ei niin kehitäkään. Hmmm...

Asiaan eli lenkkianalyysi: en yltänyt tavoitteeseen! Kuinka ollakaan, en ole kovin yllättynyt. Mutta lohdutukseksi itselleni pitää todeta, että projekti on vielä ihan ensiaskeleissaan, joten aikaa kehittyä on vielä runsaasti ja eiköhän muutamien viikkojen päästä kehitystä ala olla jo parempaan :) Häntä pystyyn! Jos lukuja heitetään niin keskinopeus tuolta ajalta 8,8 km/h ja maksimi 9,8 km/h eli en edes maksiminopeudella yltänyt tavoitteeseen, hah! Toisaalta edellisen puolikkaan juoksin tuolla äsken mainitulla keskinopeudella. Mutta treeniä treeniä, askelia ja kilometreja tarvitaan siis vielä rutkasti lisää.

Niitä luvassa huomenna keskiviikkona aina niin ihanan intervallilenkin muodossa. Siihen asti, sayonara!!

Päivän treenibiisi: Isac Elliot - Dream big
Kumulatiivinen kilometrikertymä: 49,66 km

Päivän PAIN: Säären etuosat
Päivän GAIN: Ajatusten selkiytyminen

Tasapainoilua

Myönnetään, lintsasin taas :D Mutta hyvä uutinen on, että tällä kertaa mulla on esittää hyvinkin varteenotettava vaihtoehto mun rauhalliselle peruskuntolenkille. Vaihtoehto näyttää tältä:

Eli 45 minuutin peruskuntojuoksun sijasta luisteltiin Tuusulanjärvelle auratulla jääradalla parhaan kaverini kanssa yhteensä tunnin verran ja matkaa kertyi noin 10 kilometria. Juoksukello tosin jäi kotiin niin eivät ole absoluuttisen tarkkoja suureita, mutta sinne päin. Ja koska pystyi puhumaan puuskuttamatta niin uskon että tehojenkin osalta tämä "lenkki" oli oikein passeli.

En edes muista, milloin oon luistellut viimeksi, koska perus luistinratojen (=koulun urheilukenttä) kiertäminen ei ole hotsittanut koskaan ja toisaalta viimeisten talvien runsaan lumentulon takia Tuusulanjärvelle ei ole moneen vuoteen saatu jäärataa tehtyä. Mutta oli niin ihanaa taas, vaikka jää oli ajoittain todella röpelöinen :D Itse en proluistelijana kaatunut, mutta näin läheltä aika monta tapausta...

Näytän yläkuvassa kylläkin juuri siltä että lennän seuraavassa sekunnissa turvalleni. Mutta aloittelijamaisesta habituksesta huolimatta minulla on (rulla)luistelusta todella vankka kokemus: 8-vuotiaana sain ensimmäiset rullikset ja siitä tähän ikään asti, eli 15 vuotta, oon joka kevät, kesä ja syksy rullistellut ahkerasti. Muun muassa kyseistä järveä ympäri ämpäri :)

Vielä kun saisi kunnolliset retkiluistimet niin a vot :) Niitä odotellessa kaunareilla vedetään. Ei varmasti jää tähän yhteen kertaan tämä reissu!! Näihin kuviin ja tunnelmiin :)

Päivän treenibiisi: Tuulen suhina <3
Kumulatiivinen kilometrikertymä: 45,22 km

Päivän PAIN: Säären etuosat (väärä luistelutekniikka, I guess)
Päivän GAIN: Raitista ilmaa, mahtavaa juoruiluseuraa ja tehokasta alavartaloreeniä :)

Haha, eksyin!!

Tänään treenikalenterissa oli vuorossa another fun intervallilenkki. Ja olivat pirut menneet vielä kasvattamaan vastusta lisäämällä yhden intervalliosuuden lisää. Kiitti tästä :D Siis kuntoni kiittää, ei henkeni.

VIIKKO 3FOLD INPIILOTA

Päivä 3 (esim. torstai)

26 min. intervalliharjoitus
7 x 2 min kovaa ja välissä 2 min hölkkää. Juokse niin kovaa, että pystyt tuskin puhumaan. 

46 minuuttia yhteensä

Päätin vetää intervallit hyväksi havaitsemassani maastossa pururadalla, joka sisältää aika hurjiakin mäkiä. Lisäjännitystä mäkiin toi toki liukas pakkaskeli. Ensimmäiset sujui taas ihan mukavasti, mutta neljännestä eteenpäin oli vaihteeksi ihan hirveää tuskaa!! Vaikkei syke ollut NIIN korkealla, vaikkeivät lihakset krakanneet niin henkinen poweri petti pahasti. Mutta sisulla vedettiin loputkin osuudet. 

Viimeinen intervalli oli kuin vertauskuva maaliin pääsystä, koska tikkasin lähes pystysuoraa mäkeä hurjaa vauhtia ylöspäin anaerobisella alueella. Syke huiteli käsittämättömissä 96 % maksimista ja siltä se myös tuntui. Silmissä sumeni ja meinasin romahtaa keskelle mäkeä osuuden viimein päättyessä. Jouduin todella ainakin minuutin verran horjumaan paikoillani yrittäen kerää itteni.

Oli aika kylmä, btw. Hanskat huurtu :D

Sitten matkaan ilmaantui pieni lisätwisti: huomasin "eksyneeni". Lainausmerkeissä sen takia, että olin edelleen valaistulla pururadalla, joten melko varmasti löytäisin kartalle vaan loogisesti jatkamalla riittävän pitkään eteenpäin. Näinhän siinä sitten kävikin, mutta pieni epätoivo ehti jo herätä uuvutetussa mielessä. Mutta löydettyäni kartalle tajusin olevani ihan hirveän pitkän matkan päässä kotoa, joten päätin lähteä oikomaan hieman pimeän, lumisen ja muhkuraisen metsän poikki. Tämä ei ollut paras idea, koska ikuisuuden "oiottuani" huomasin pyörähtäneeni sujuvasti ympyrän. Ja hauskaa tässä koko incidentissä oli se, että olen asunut paikkakunnalla 23 vuotta ja onnistun kuitenkin eksymään. Lol :D

Sitten alkoi jo veetuttaa hieman ja päätin alistua jatkamaan tietä pitkin niin pääsisin ainakin joskus kotio. Lopulta lenkki sitten kestikin kivasti 1 h 10 min 46 minuutin sijasta. Ja voin kertoa, että se pikkuisen kävi jo kunnon päälle, kun rankka intervalli takana ja siihen päälle vielä 25 minuutin "jäähdyttely". Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja kotona ollaan!

Kumulatiivinen kilometrikertymä: 35,22 km

Päivän treenibiisi: Isac Elliot: New way home

Päivän PAIN: Eksymisen aiheuttama lenkin venähdys

Päivän GAIN: Kotiin selviytyminen :D

Paluu lintsauksesta takaisin ruotuun

Pääsipäs venähtämään viimeisimmästä lenkistä kokonaiset 5 päivää. Nouuu, miks tää lintsaus alkoi jo näin aikasin tätä proggista :D Mutta mulla oli kyllä hyvä syy: pidin viikonloppuna tuparit uudessa asunnossani enkä kaikilta järjestelyiltä, siivoiluilta, ruuanlaitolta, bilettämiseltä ja krapulalta siis pystyny juoksemaan tän viikon vikaa lenkkiä. Mut sit taas toisaalta tuli aikas paljon danssattua bileiden aikana ja jatkoilla baarissa, joten kuittaan rauhallisen kestävyyslenkin suoritetuksi.

Todiste hurjasta danssahtelusta!

Moving on. Tämä viikko alkoi hirvittävällä univelalla, minkä seurauksena harkitsin todella vakavasti lintsaavani seuraavastakin lenkistä, mutta onneksi oon jollain henkisen kiduttamisen tasolla nyt niin sitoutunut tähän projektiin etten voinut moista itseltäni hyväksyä. Siispä tänään juostiin seuraavaa:

VIIKKO 3FOLD INPIILOTA

Päivä 1 (esim. maanantai)

15 min. tempoharjoitus
Juokse kovaa mutta hallitusti vauhtia, joka vastaa miltei 5 km ennätystäsi. 

35 minuuttia yhteensä

Against all odds, juoksu kulki ihan törkeen kepeesti tänään. Pidin Garminaattorillani huolen että syke säilyi oikeilla alueilla niin jopas jaksoi kumman helposti jalkoja nostella. Eikä pakkanenkaan purrut keuhkoihin ollenkaan. Siis mustahan tulee viel kestävyysurheilija, ku näin nätisti sujuu :) Ja nopeuttakin oon saanu jo ekoihin lenkkeihin verrattuna ihan kivasti lisää! Jaksoin juosta tempo-osuuden peräti 9,2 km/h, millä vauhdilla suurin piirtein juoksin viime puolimaratonin. Eli sinänsä masentava ajatus, että tuota tahtia pitäisi jaksaa ylläpitää yli kaks tuntia. Jauts! Mutta onhan mulla vielä kuukausikaupalla reeniaikaa niin ihan varmasti kunto ja kestävyys ehtii kasvaa kohisten ja puhisten.

Tämä postaus jää nyt vähän tyngäksi, koska mulla on kauhee kiire nukkumaan tätä karseeta väsymystä poies!

Kumulatiivinen kilometrikertymä 27,70 km
Päivän treenibiisi: Jennifer Lopez - Follow the leader

Päivän PAIN: Jäätävä univelka ja väsymys
Päivän GAIN: Juoksutemmon kasvu

Elämää (ja juoksemista) helpottava tekniikka

Koska töissä oli iisipiisi päivä, käytin luppoajat hyväkseni ja opettelin käyttämään uutta Garminiani (tai Garminaattoria, kuten eräs kaveri sanoo :D ) Tosi siisti ominaisuus oli erilaisten treenien tallentaminen kelloon ja ohjelmoinkin itselleni tän päiväisen harjoituksen:

VIIKKO 2FOLD INPIILOTA

Päivä 3 (esim. torstai)

22 min. intervalliharjoitus
6 x 2 min kovaa ja välissä 2 min hölkkää. Juokse niin kovaa, että pystyt hädin tuskin puhumaan. 

22 minuuttia yhteensä

Kello kysyi loogisesti, haluanko intervallini matkan vai ajan perusteella ja sen jälkeen, kuinka pitkän matkan/ajan perusteella, sen jälkeen levon pituus (matka tai aika) ja toistot. Valinnaisina sai vielä valita vapaamittaiset lämmittelyt ja jäähdyttelyt, jotka kuitattiin treenin aikana suoritetuiksi sitten kun itse halusi. Erittäin kätevää!

Lähdin sitten odottavin fiiliksin intervallaamaan hyytävään pakkasilmaan. Olin päivällä ollut hieman huolissani 12 miinusasteen kylmyydestä, mutta kun lenkki käynnistyi, tuommoiset ulkoiset kärsimykset unohtui nopeesti sisäisen kärsimyksen tieltä :D Toisin sanoen: jäätävää ilmaa tuskin huomasi intervalliuupumuksen seasta.

Tänään siis intervallit ottivat todella koville ja epäilen kyllä vahvasti, että säällä oli osansa. Toisaalta taas juoksin aika mäkisessä maastossa, millä silläkin lienee osuutta asiaan. Kuitenkin summa summarum ihan hirvittävä lenkki: uuvuttava, loputtoman oloinen ja ihan törkeen rankka. Lupaavan leppoisin mielin alkanut projekti koki siis nyt ensimmäisen tuskallisen harjoituksen. Mutta eihän intervallien kuulukaan olla kivoja sunnuntailenkkejä vaan tiukista tiukinta reeniä, joten nyt tää neitimäinen valitus saa loppua alkuunsa :D

Kelloon asettamani ohjelma toimi aika mukavasti: 5 sekuntia ennen uuden osuuden (intervallin tai levon) alkua, kello päästi ilmoille pienen piipin ja sitten osuuden alkaessa vähän pidemmän piipin eri taajuudelta. Eli tuli ainakin juostua tarkalleen se 2 minuuttia. Ilman tuota piipitystä nimittäin saattaisi lepo-osuudet huomaamatta venähtää, kun ei muista tarkkailla itse aktiivisesti ajankulua. Tosin, jos jotain moittimista keksin niin piipitys kuului aavistuksen hiljaa, koska musiikit korvissa sen erottaminen vaati jo aika paljon tarkkaavaisuutta. (Ehkä volan vähentäminen lienee paikallaan). Toinen huono puoli oli jäähdyttely, jota en ensin jostain syystä saanut päälle ja sitten en enää pois :D Eli kellon mukaan lenkki kesti lopulta 1 h 22 min, kun todellisuudessa kyllä juoksin vain 44 min.

Toinen tosi jees ominaisuus kaltaisilleni analyyttisille sieluille oli Forerunnerin tietokoneelle ladattava Training center-ohjelmisto, johon kello siirtää langattomasti lenkin tiedot kotiin tultua. Näkymä näyttää suunnilleen tältä:

Tehtävä: etsi käyrästä lenkin intervalliosuus (vinkki: punainen käppyrä näyttää sykkeen)

Paitsi tuosta näyttää saavan aika huonosti selvää, mutta anyway pystyin analysoimaan jokaista lenkin kierrosta eli intervalli- tai lepo-osuutta erikseen tai kaikkia könttänä yhdessä. Pystyin tsekkaamaan keskisykkeet, maksimisykkeet, nopeudet, tahdit, nousut, laskut, kalorit, matkat ja vaikka mitä ja tiedot sai joko listattuna tai graafisena esityksenä, josat pystyi tutkimaan juoksuaan vieläkin tarkemmin. Ohjelma myös piirsi kivan reitin lenkistäni, mutta jostain syystä ohjelman karttaominaisuus on paska, koska se ei näytä varsinaista karttaa ollenkaan :P Mutta kaiken kaikkiaan aika cool!!

Kumulatiivinen kilometrikertymä: 22,99 km (yli yhden puolimaratonin jo!!)
Päivän treenibiisi: Kim Cesarion - Undressed

Päivän PAIN: Intervalliosuudet
Päivän GAIN: Yksityiskohtainen automaattinen treenianalyysi

Haave nimeltä Garmin Forerunner

Kolmevuotinen toiveeni toteutui!! Jee, ihQ, huippua, mahtavaa, loistavaa, wuhuu, jippii!!! Miten mä tätä enää enempää hehkuttaisin!! Haaveeni näyttää tältä, kun se vihdoin istuu pöydälläni:

It's here!!!

Kolme vuotta sitten kun treenasin edellisen kerran puolikkaalle, mulla oli käytössä joku Polarin sykemittari, mikä sinänsä toimi ihan hienosti sykkeen ja tehon tarkkailussa, mutta siihen se sitten jäikin. Haaveilin jo silloin Garminin Forerunner-juoksukellosta, jossa on GPS. Ohjelman kuluessa nimittäin tulee esim. intervalleja, joissa käsketään juoksemaan 250, 400 tai 800 m. No siinähän arvioit sitten matkaa ilman matkamittaria (askelmittareihin en luota, koska en varmasti ota samanmittaisia askelia kovaa juostessa ja köpötellessä eli niiden mittaama matka on ihan ketuillaan). Vaihtoehdot olivat silloin joko juosta juoksuradalla ympyrää 20 kierrosta (onko tylsempää) tai mitata etukäteen kartasta matkat. Tai muistaakseni ratkaisin ongelman aproksimoimalla 250 m 1 minuutiksi, 400 m kahdeksi ja 800 m 5 minuutiksi. Mutta tunnollisen huolellisena tyyppinä sisäinen analyytikkoni repi hiuksia päästään tämmöisen summittaisen juoksentelun takia. Joku voisi kysyä, että onko sillä niin väliä, mutta minulle on.

Eli siksi Forerunner. Muillakin merkeillä toki löytyy kepsikelloja, mutta Garminin on ehdottomasti paras. Päätin siis tällä kertaa panostaa ja löysin ihmeen kaupalla huipun Forerunner 405:n hyvin vähän käytettynä Huuto.netistä erittäin muhkuun hintaan 85 euroa (normaalisti kai tuplat). Hiphei hurraa siis! Nyt saadaan tarkkuutta lenkeille :) Matkan mittauksen lisäksi kelpo ominaisuuksia löytyy: keskinopeus, hetkellinen nopeus, virtuaalinen kirittäjä, täysin rajattomasti muokattavat omat treeniohjelmat... Johan tässä pieni tyttönen sekoaa liikojen mahdollisuuksien äärellä.

Tänään siis testasin ekan kerran kelloa tempolenkillä:

VIIKKO 2FOLD INPIILOTA

Päivä 1 (esim. maanantai)

12 min. tempoharjoitus
Juokse kovaa mutta hallitusti vauhtia, joka vastaa miltei 5 km ennätystäsi. 

12 minuuttia yhteensä

Eli samanlainen treeni +2 min lisää kovaa osuutta kuin koko ohjelman ensimmäinen harkka viikko sitten (todellinen kesto 32 min). Juoksukello osoittautui pienen harjoittelun myötä semihankalaksi käyttää ainakin näin tottumattomalta, mutta sain kuitenkin treenilokin päälle. Oli tosi jees vihdoin päästä seuraamaan sykettä, koska minulla on tapana juosta liian kovaa niin että syke pomppaa ihan liian korkealle. Jännä nimittäin etten itse huomaa sitä, tarvitsen mittarin kertomaan sen. Mutta joka tapauksessa mittari auttaa minua treenaamaan ohjelman puitteissa oikealla teholla ja siten ehkä myös kehittymään. Liian kovaa rehkimällä ei tule kuin kipeäksi...

Juoksu kulki ihan ookoo, ei oikeastaan mitään kummempaa mainittavaa. Peruslenkki. Mutta oli kiva analysoida kellon keräämiä tietoja lenkin jälkeen :) 228 kaloria, keskisyke 159, keskinopeus 7,2 km/h... Joo-o, kyllä tästä lenkkikaveri tulee!

Hauska ylimääräinen lenkki tän vaaditun lisäksi ilmaantui muuten, kun olin hyödyntänyt yhteen tapaamiseen menon juoksemalla sinne. Tarkoituksena oli tulla bussilla kotiin, mutten jaksanut sitten odottaa varttia niin pyyhälsin kotiin juosten. Ja itse asiassa paljon kovempaa vauhtia kuin vedin varsinaisen treenin. Motivoivaa huomata, että juoksukuntoa on jo näin alkajaisiksi aika hyvin varastossa. :) Tavoite ei siis taidakaan olla niin mahdoton!! Tosin unohdin träkätä tämän lenkin kelloon. Olis ollut aika namia tietää vähän tilastoa tästä hurjastelusta.

Kumulatiivinen kilometrikertymä: 17,84 km
Päivän treenibiisi: Major Lazer - Watch out for this (Bumaye)

Päivän PAIN: juoksukellon käyttöönoton hankaluus
Päivän GAIN: Garmin Forerunner 405 saapui!!!

Onnellinen lumituiskussa

Jeeee, lunta, lunta,lunta ja pakkasta!! Tää tytteli tykkää :) -8,5 astetta, kun lenkille pyyhälsin!

Olin omaksi hämmennyksekseni jopa odottanut ensimmäisen viikon vikaa lenkkiä. Tää menee nyt ihan oudoksi, kun munhan piti inhota juoksua, mut tähänastisista lenkeistä oon vaan nauttinu. Jotain kummallista tapahtuu mun kehossa. Mutta asiaan, tänään oli vuorossa rauhallinen köpöttelylenkki:

VIIKKO 1FOLD INPIILOTA

Päivä 4 (esim. lauantai)

25 min. kohtuuvauhtista juoksua
Juokse tasaista, kohtuullista vauhtia. 

25 minuuttia yhteensä

Eli taas oikeasti yhteensä 45 min, mutta sehän passaa, kun ulkona on niin nättiä ja kauan piilotellut aurinkokin vähän vilautti itseään. Piti tosin varustaa itsensä astetta lumiukommaksi kuin aiemmin:

Huomaa tupsupipo!

Nautin taas aivan suunnattomasti koko lenkistä! Lunta sateli kiihtyvään tahtiin, pikkupakkanen kiristeli poskilla, mp:stä pauhasi tempoa rytmittävää mosaiikkia ja päivä pikkuhiljaa muuttui siniseksi hetkeksi. Voiko olla kauniimpaa? Minusta oli ihanaa lönkötellä hiljaksiin keskellä ei mitään ainoastaan omasta hurmaavasta seurastani nauttien. Tunsin taas jotakin mystistä onnellisuutta, suorastaan euforiaa. Erittäin epätavallista, mutta en todellakaan valita! Olen onnellinen elämässäni juuri nyt ja niin sen pitää ollakin :)

Sori, meni vähän haaveiluksi tämä postaus :D Lenkki siis sujui todella hyvin ja nautin joka asekeleesta ja henkäyksestä. "Vauhti" nyt oli taas mitä oli, mutta jaksoin hölkötellä vaaditut 45 min. Kotiin päästessäni posket punoitti iloisesti ja mieli oli kepeä :)

Kumulatiivinen kilometrikertymä: 13,99 km
Päivän treenibiisi: East Coast Masif - Cold as ice (Weaver and Suae Intro Mix)

Päivän PAIN: kaula jäätyi viimassa
Päivän GAIN: Euforiaa ja endorfiineja

Raihnainen (muttei toivottavasti kovin vanha)

Olen koko päivän istunut tietokoneella töissä ja tietysti kaikkea muuta kuin ergonomisesti selkä suorana. Pikemminkin mitä enemmän kiemurtelen tuolissa, sen mukavampaa on istua. Tosin kostoksi yläselkä rupesi päivän jälkeen ilmoittelemaan itsestään kipuisasti. Mutta mikäs selkä(lihas)kivun paremmin nitistää kuin kunnon intervallilenkki!

Siispä asiaan! Pelkäsin kai alitajuisesti ohjelman ekaa intervallilenkkiä, joten uskalsin katsoa, mitä tuleman pitää vasta kun oli jo lenkkarit jalassa.

VIIKKO 1FOLD INPIILOTA

Päivä 3 (esim. torstai)

22 min. intervalliharjoitus
6 x 2 min kovaa ja välissä 2 min hölkkää. Juokse niin kovaa, että tuskin pystyt puhumaan. 

22 minuuttia yhteensä

Joopa joo, 22 minuuttia yhteensä my ass... Alku- ja loppuköpöttelyineen lenkin pituus lähes tuplaantuu 42 minuuttiseksi. Täähän vie aikaa!

Miellyttävän sunnuntaikävelytempoisen alkulämpän jälkeen lähdin tietysti ensimmäiselle intervallille ihan liian vauhdikkaasti eli meinasin pökrätä jo ensimmäisen minuutin jälkeen... Mutta kun niitä piti juosta kerrallaan kaksi niin jouduinkin toiseksi minuutiksi hiljentämään taas sunnuntaikävelyyn. Heh, kunnianhimoisena yritin tässäkin rohmuta liian suuren palan kerralla.

Loput intervalliosuudet menivät sitten jo paremmin, kun tajusin juosta hitusen hiljempaa. Toisin sanoen pysyin kovahkoon juoksuun verrattavassa vauhdissa vaadittavat kaksi minuuttia, minkä jälkeen vasta pökräsin :D Ja tulipahan jo taas tutuksi vanha kunnon kylkipisto viidennen intervallin jälkeen. Mutta onneksi opin jo viime puolikasta treenatessani häätämään sen tehokkaasti heti alkuunsa. [Hidastat aavistuksen vauhtia, pakottaudut hengittämään nenän kautta sisään ja suun kautta tosi hitaasti ulos. (I know, tää on niin tuskaa kun muutenkin meinaa henki loppua ja sit pitäis vielä muka pystyä hidastaa hengitystahtia) Mutta tää todistetusti toimii tosi nopeesti.]

Ainiin, haasteeksi, tai no todelliseksi ongelmaksi, muodostui se, etten omista tällä hetkellä toimivaa sykemittaria tai edes rannekelloa, mistä pystyisi tarkkailemaan tuota ajan kulkua. Se olisi aika oleellista intervalleissa kuitenkin!! Mutta fiksuna tyttönä ratkaisin ongelman näin: katsoin ajankulun mp3:sta, johon olin jopa muistanut vaihtaa patterin. Eli aina uuden osuuden alkaessa vaihdoin biisiä, juoksin sen 2 minuuttia ja vaihdoin taas. Helppoa, etten sanoisi!

Kumma kyllä selkätuska suorastaan yltyi matkalla. Ehkä juoksuasennossta ja -tekniikassa on enemmänkin korjattavaa. Ja toinen kipuileva kohta paikantui etu(?)varpaaseen. Varpaan tyvinivel on jo hyvän aikaa rasittanut tanssiharrastuksiani loksahtelemalla ikään kuin pois paikoiltaan. Ihan sika pelottavaa ja oon jo diagnosoinu itselleni vähintään kihdin, reuman ja nivelrikon. Siis kaikki yhdessä. Tällä kertaa tää naksahtelu alkoi vasta kotipihalla, mutta aavistuksen häiritsevämpänä kuin ennen. Voih, raihanisuus iskee, ei voi mitään... Mutta en varmasti nyt suostu luopumaan projektistani mokomien kolotusten takia. Mä näytän niille, mistä kana pissii!!

Huh, juu ensimmäinen intervallikin takana ja hyvinhän se meni ennakkoluuloista poiketen. Rankkaa, siis ihan törkeen rankkaa, kuten kasvojen tummanpunoituksesta ja vienosta hikisyydestä huomaa :D Mut, jes, se on ohi tältä erää ja vasta viikon päästä uudestaan! Tuplahuh.

Kumulatiivinen kilometrikertymä: 8,87 km
Päivän treenibiisi: Arash feat. Sean Paul - She makes me go

Päivän PAIN: Yläselkä, etuvarpaan tyvinivel, keuhkot, kylki
Päivän GAIN: Salee hyvät yöunet tän rääkin jäljiltä!

Lentävä startti!

Lentävä lähtö todellakin ensimmäiselle köpöttelylle, kun meinasin jo kotipihalla vetää lipat kuraiseen mäkeen... Ohhoh, ei ehkä kannata olla näin innoissaan tästä.

Tosiaan tänään käynnistyi tämä never ending story. Ohjelmassa luki ensimmäisen viikon ensimmäisen päivän treenin osalta tällaista:

VIIKKO 1FOLD INPIILOTA

Päivä 1 (esim. maanantai)

10 min. tempoharjoitus
Juokse kovaa mutta hallitusti miltei 5 km ennätysvauhtiasi. 

10 minuuttia yhteensä

Eli melkoisen kivuttomasti pitäisi lähteä liikkeelle. Alkuhölköttelyt menikin ihan mukavasti, jos ei lasketa pientä "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" -hetkeä, kun meinasin juosta suoraan auton alle :P Oon selvästi tapaturma-altis. Mutta onneksi heijastinten pitäisi olla aika tehokkaat, kuten kuvasta näkyy:

10 minuutin lämmittelyn jälkeen päästiin sitten vauhtiin ja eiköhän sopivasti matkaan ilmaantunut uusi vastoinkäyminenkin: mp3:sta loppui patterit. Hieno ajoitus juuri tähän vaiheeseen lenkkiä, kun olisi tosi mukavaa saada ajatukset pois verenmausta suussa ja musiikkia peittämään puuskutuksen kuuluminen omiin korviin :D No ei auttanut enää kääntyä takaisin, vaan otin tämän luonnetta kasvattavana lisähaasteena. Yllätyin lopulta itsekin siitä, ettei 10 minuuttia kovaa ollutkaan niin tappavaa. Toki hiki hiipi niskaan, sydän riuhtoi hädissään rinnassa ja huohotin niin että hävetti, mutta jaksoin juosta! Saavutus sinänsä.

Vauhtiosuuden jälkeen kaivattu loppuköpöttely eli tässä tapauksessa "run of shame" Keravan kävelykadun läpi. Shame siis siinä mielessä, että olemus oli siinä vaiheessa jo kaikkea muuta kuin ylläolevan kuvan freessi ja "juoksu"vauhti sellainen, että leppoisalla loppiaskävelyllä olevat keski-ikäispariskunnat taisivat mennä kovempaa. No mutta nielin ylpeyteni, koska pohjaltahan tähän urakkaan lähdinkin.

Totaalinen hyytyminen iski sitten kotirapun portaissa, koska olin viimeisenä ponnistuksena päättänyt kavuta rappuset viidenteen kerrokseen. Siitäkin "hitaasti hyvä tulee" -periaatteella selvittiin sitten lopulta.

Ensimmäinen lenkki siis takana, liian monta edessä ja fiilikset toistaiseksi ihan semihyvät. Eihän tämä nyt varsinaista herkkua ollut, mutta rehellisesti sanottuna odotin paljon paljon rankempaa. Mutta sitä on onneksi for sure luvassa keskiviikkona, kun vuorossa on ensimmäinen intervalli. Nään jo painajaisia.

Kilometrikertymä 3,64 km

Päivän PAIN: Pattereiden loppuminen mp3:sta kriittisellä hetkellä
Päivän GAIN: Tankkaus kiinalaisessa lenkin jälkeen

No Pain, No Gain (not even Champagne)

Hauska tutustua! Olen23 –vuotias naisenalku, joka yrittää epätoivon kyyneleitä vääntäen kirjoittaa gradua. Mutta minulla on myös haave: haluan päästä juoksukuntoon! Motivoivana perspotkuna haaveilulleni ajattelin perustaa tämän juoksublogin treenaamisestani.

Blogini otsikko on pitkään toiminut elämäni ohjenuorana. En ole koskaan päästänyt itseäni helpolla enkä edes pidä siitä, jos tavoitteisiin yltää liian nopeasti tai helposti. Se kertoo minusta ennemmin siitä, että tavoite on asetettu liian alas. Itse ainakin saan paljon suurempaa tyydytystä mikäli joudun ponnistelemaan kovastikin pidemmän aikaa ja hermojani hermostuttaen. Olen siis valmis sitoutumaan pitkäkestoiseen projektiin, jonka tulokset näkyvät mahdollisesti vaikkapa vasta vuoden kuluttua. Henkistä haastetta piisaa nyt enemmän kuin tarpeeksi munuaismerkkiaineita tutkivan gradun parissa, mutta siihen oheen tarvitsen myös kehollisen haasteen sekä terveellisen väylän kanavoida graduturhautumista. Kunnon tappava intervallilenkki ylämäkeen voittanee stressin lievityksenä perjantaikännit.

Eli tämänkertaisena projektina ja haasteena aion treenata itseni ensin puolimaratonkuntoon kesäksi 2014 ja ehkä myöhemmin jopa kokomaratonille, jos motivaatiota vielä muka riittää. Mainittakoon, etten ole maratonneitsyt vaan juoksin syksyllä 2011 ensimmäisen puolimaratonini, jota varten olin kuluttanut lenkkareita ”ahkerasti” puolen vuoden ajan. Silloin olin ylpeä pelkästä maaliviivan ylityksestä, mutta nyt on tietysti pistettävä paremmaksi. Toisin sanoen tavoitteenani tällä kertaa on päästä maaliin alle kahdessa tunnissa.

Seuraavaksi hämmentävä juonenkäänne: vihaan juoksua sydämeni pohjasta!! Siksi reilun puolen vuoden kestävyysjuoksuprojektin aloittaminen saattaa joidenkin korvaan kuulostaa hiukkasen kummalliselta :D Projektin pointti on kuitenkin koetella henkistä ja fyysistä sietokykyä, sillä uskon vahvasti siihen, että ”What doesn’t kill you makes you stronger”. Hetkellinen toistuvakaan kipu ei ole pahaksi, mikäli sillä on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Tässä tapauksessa odotan juoksuhankkeelta tietysti aerobisen kunnon eli hapenottokyvyn kohentumista, mutta myös henkisen kantin ja kärsivällisyyden kasvua sekä uupumuksen sietoa. Mutta ennen kaikkea janoan sitä tunnetta, kun 21,0975 kilometrin juoksu-urakan päätteeksi voin olla täysin sataprosenttisen tyytyväinen, että alun perin lähdin tällaiseen hullujen hommaan! (Ja jos siinä sivussa muutama iloinen kiloinen rasvaa tippuu matkan varrelle niin en pistä pahakseni  J )

Noudatan hyväksi havaittua ohjelmaa, jonka löysin aikoinaan KuntoPlus-lehdestä. Ohjelma löytyy nykyisin osoitteesta http://kuntoplus.fi/liikuntasuunnitelma/puolimaratonkoulu-jonkin-verran-juoksua-harrastaneelle. Päädyin valitsemaan keskitason ohjelman, koska en ahkeran tanssi- ja ryhmäliikuntaharrastuksen takia koe olevani aivan rapakunnossa, mutten ole toisaalta juoksua harrastamattomana valmis siihen kaikkein kovatasoisimpaankaan treeniin.

Porkkanana juoksuttelulleni aion ostaa itselleni jääkaappiin odottamaan Bollinger Special Cuvée –shamppanjapullon, joka siis korkataan, mikäli tavoitteessani tulen onnistumaan. Siksi otsikkokin viittaa, ettei ilman kipua saavuteta mitään, ei edes shamppanjaa :D Kyseinen juoma on ainakin muutaman viiniasiantuntijan mieleen (Lähde: Internet) ja Alkossa myymäläpäällikkönä työskentelevä perhetuttuni erityisesti suosittelema. Noh, muodostan oman mielipiteeni sitten kesällä, jos ja kun pääsen maistamaan J

Jees, eli näillä eväillä lähdetään juoksentelemaan! Viiltäviä treenianalyysejä sekä hillitöntä hajoilua seuraa!