Taukoilusta seuraa kuolema

Dramaattinen otsikko vahingossa :D Kuitenkin taukoilin siis puolimaratonin jälkeen aika huolella: kokonaista 1 viikkoa ja 1 päivää. Aloitin lenkkeilyn nimittäin viime sunnuntaina (kirjoitan tätä merkintää tosiaan vähän myöhässä syystä että kiire). Sunnuntainakaan ei olisi ehkä varsinaisesti ollut aikaa, mutta ensinnäkin olin jotenkin sellaisissa kummallisissa tunnekuohuissa viikonlopun erinäisten tapahtumien jäljiltä ja kelailin etten saisi tällä viikolla juostua tarvittavia lenkkejä niin oli sitten pakko mennä. Juoksu on aiemminkin ollut parhainta terapiaa ja ajatusten tuuletusta ja lenkeillä on tehty elämäni kannalta merkittäviä päätöksiä :P

VIIKKO 18FOLD INPIILOTA

Päivä 3 (esim. torstai)

19 min. intervalliharjoitus
3 x 800 metrin intervallit, välissä 2 min hölkkää. (Aika on suuntaa-antava.)

5 min. hölkkää

15 min. intervalliharjoitus
5 x 400 metriä kovavauhtista juoksua. Välissä 1 min hölkkää. (Aika on suuntaa-antava.)

60 minuuttia yhteensä

Olin tilannut uudet treenihousut teknistä materiaalia olevat Reebokin caprit. Ihanat!! Paitsi jälleen kerran tyhmä ruumiinrakenteeni (kapea vyötärö, normi lantio, massiiviset reidet) aiheutti sen että tuntui että housut lähti valumaan juostessa niin että ne lopulta lökötti häiritsevösti pepusta. Koska vyötäröllä ei ole tarpeeksi massaa pitääkseen ne ylhäällä mutta sitten jättireidet pysäyttää valumisen :P Jei, hienon näköistä. Testailin myös viime kesän hyödyllistö tuttavuutta eli semmoista taskusysteemiä, jonka saa kiinni käsivarteen ja johon siis saa kätsysti mukaan puhelimen, avaimen yms pikkutavaraa lenkille. Toimii, kunnes alkaa hikoilla ja hihnat alkaa hiertää.

Kätsy

Ei niin kätsyt

No joo, jos nyt kelaillaan siihen lenkkiin. Kuten tiedätte, on ollut aika lämpöistä, mikä on juoksijan näkökulmasta kaksipiippuinen juttu. Ihanaa, kun ei tarvii paketoida itseään lenkille lumiukoksi, mutta sittenpä lenkillä meinaa kuolla lämpöhalvaukseen ja janoon. Täytyisi oikeasti kehittää joku juomasysteemi mukaan, mutta kaikki vaihtoehdot tuntuu jotenkin kököiltä. Mutta tuli taas todistettua että ilman hörppäilyä meinaa kyllä oikeasti pökrätä lenkille. Vaikka kello olikin jo puoli seitsemän ja pahin kuumuus oli mennyt jo ohi. Siis voisin todeta, että yksi järkyttävimmistä lenkeistä ikinä/pitkään aikaan. Voi tietysti johtua myös yli viikon tauosta ja siitä että lähdin heti intervallilla liikkeelle.

Sain jollain oudolla sisulla, jota luulin etten omista lenkin tarvottua, vaikka jo reilusti alle puolessa välissä olisin voinut kaatua kankeana ojaan kuolemaan. Jotenkin kaikki vastusti, mutta erityisesti hengitys ja syke pomppasi aivan dramaattisiin lukemiin. Ei kai tämä nyt ole sitä merkkiä sydänlihastulehduksesta? Vittu mitä paskaa jos on :P Kun kello viimein piippasi lenkin päättyneeksi, oli matkaa kotiin vielä puolisen kilometriä, minkä laahustin kyllä niin voipuneena että jestas.

Uskaltaakohan edes vilkaista aikoja... Yhteensä 8,07 km ajassa 57 min 11 sek. (Säälittävää nykyisen kuntotason mukaan). Vastaavalla lenkillä parisen viikkoa sitten matkaa kertyi 8,6 km ajassa 56 min 17 sek. Nyt sitten nopein aika 4:24 800 metrillä, mikä on kokonaista 13 sekuntia huonompi kuin paras. Ja keskimääräinen aikakin onneton 4:28. Yhh... Ja nämä osiot ei edes tuntuneet niin pahalta kuin seuraavat 400 metrin pätkän. Voimassa oleva ennätys niillä oli se 1:53. Tällä kertaa en päässyt kertaakaan edes alle kahden minuutin.... Paras oli 2:03 ja keskimääräinen 2:09. Siis hyhhyh ja huhhuh, mitä kunnollenni on oikein käynyt. Syytän taukoa ja tukahduttavaa säätä. Mutta pakko saada kyllä jotain parannusta aikaan.

Toinen asia, mistä haluan avautua tähän loppuun on oma ulkonäkö. Kuvittelin aikoinaan tosiaan ilmeisen virheellisesti että kestävyysliikunta pienentäisi isoja jalkojani. Paskan marjat, käynyt huuri päinvastoin. Lihakset kasvaneet, mutta rasva ei ole sulanut siitä päältä minnekään ja tuloksena on entistä massiivisemmat löllykät. Inhottavaa. Olo on jotenkin kauhean läski, vaikken ole kyllä kahteen kuukauteen lihonutkaan yhtään, mutten toisaalta laihtunutkaan, vaikka tavoite oli. Tästä nykyisestä painosta haluisin vielä ainakin 6 kg. Silloinkin olisin yli 4 kg painavampi kuin atleettisimpina aikoinani, mutta voisin kuitenkin olla tyytyväinen enkä tuntisi itseäni niin läskiksi koko ajan. Jotenkin tuntuu että aikoinaan Waterlandin jälkeen päästin itseni repsahtamaan koska sitä ennen olin kurinalaisesti syönyt herkkuja ja ollut jopa lakossa, mutta sitten alkoi alamäki, josta en ole enää päässyt ylös. Vittu saatana!! Nyt täytyy saada joku roti tähän touhuun, koska olen kyllästynyt vaatteiden kiristykseen ja inhoamaan itseäni ja lisäksi sixihaasteenkin eräpäivä kolkuttelee jo 1,5 kk päässä...

Ikuinen mutta näköjään saavuttamaton haave.

Niin ja P.S. vielä, eipä ne ajatuksetkaan juuri selkiytyneet että hyväpä oli lenkki :P

Päivän treenibiisi: Rio - Megamix
Kumulatiivinen kilometrikertymä: 363,97 km

Päivän PAIN: Angst
Päivän GAIN: Tuli edes mentyä sinne lenkille.