Puolimaratonkuntoon 4 kuukaudessa *Check*

Ensinnäkin syy viikon hiljaiseloon on selvä mutta masentava: onnistuin sitten sopivasti sairastumaan juuri viikkoa ennen kisaa. Kaikista ajankohdista juuri tämä :P Mutta sen takia päätin jättää valmistavan viikon kaikki treenit väliin ja keskittyä parantelemaan itseäni ja tietysti hiilaritankkaamaan. Olipas mukavaa, kun kerrankin sai oikein luvan kanssa mättää pastaa ja nuudelia ja leipää (ja karkkiakin) :D Ihanaa. Mutta siinä vaiheessa kun vielä perjantainakin juoksunumeroa noudettaessa yskin keuhkoja pihalle ja nokka valui, ei enää ollutkaan niin hilpeää. Työkaverit pelotteli sydänlihastulehduksella, KVG:stä ei ollut mitään hyötyä ja olin sitten ihan confused että mitä pitäisi tehdä.

Noh, päätin että koska tästä on maksettu enkä nyt tämän pahemmin ole kipeä niin minähän hitto soikoon menen!! Menen oman fiiliksen ja tunnon mukaan ja keskeytän sitten vaikka tarvittaessa. Olisi jäänyt niin kaivelemaan ensinnäkin turha rahan meno mutta ennen kaikkea olisi tullut luovuttajaolo jos en olisi lähtenyt edes yrittämään. Perjantai-iltana parantelin itseäni vielä tehvehdyttävällä saunalla ja testasin tanssipelin avulla, miltä rasitus nyt ylipätään tuntuu kropassa. Ja koska ei tuntunut tavallisesta poikkeavalta niin tein lopullisen päätöksen: lähden starttaamaan.

VIIKKO 18FOLD INPIILOTA

21,096 km.
Juokse kohtuullista vauhtia.

  2 h 30 min yhteensä (aika on suuntaa-antava)

Jepsistä, aamu alkoi puurolla ja jatkui pastalla. Oli vähän hämäävä sää, kun ilman takkia ei oikein olisi pystynyt juosta, mutta takin kanssa salettiin tulisi kuuma. Mutta kipeyden takia valitsin takkilinjan. Harmi sinänsä kun kiva HCR-paita jäi sitten takin alle piiloon:

Peiliteinin takia tekstit väärinpäin - - '

Vanhemmat auliisti suostui kuskeiksi ja sitten mentiin :) Löysin jopa starttipaikan ja sitten eikun juoksemaan!! Tarkoitus siis oli ottaa iisisti, mutta ryhmäpaine on jännä juttu. Juoksuun sai ihan erilaista tsemppiä kun pystyi valitsemaan sopivan luotsin, jota seurata vs. yksin puurtaessa intervalleilla. Ja alussa vielä suurin osa sortuu lähtemään liian lujaa, niin ehkä minäkin koska sykkeet pomppas heti aika korkeelle. Toisaalta siihen saattoi olla syynä myös kipeys.

Reitti oli ihana!!! <3 Oli siistiä hölkkäillä Töölönlahden ja Kaisaniemen ympäristössä, missä normaalisti tulee vietettyä aikaa ihan muissa merkeissä. Ja sitten ihana Keskuspuisto-osuus <3 Mulla on ollut viha-rakkaus-suhde Keskuspuistoon, koska Kannelmäessä asuessa siellä paljon lenkkeillessä onnistuin jotenkin useina kertoina eksymään sinne (ja myöhästymään siksi töistä), mutta sitten taas maisemat ja juoksualusta on aivan ensiluokkaisia! Muutenkin reitti oli mun mielestä tosi mukavan vaihteleva ilman kuitenkaan mitään hullumpia nousuja. Paitsi ihan viimeinen puristus, kun noustiin Stadikalle. Huh, se oli henkisesti vaikeaa.

HCR reitti 2014

Kuten jo kerroin lähdin juoksemaan ehkä hitusen turhan kovaa nykyiseen kuntooni nähden, mutta jostain syystä se osoittautui hyväksi päätökseksi. Jaksoin reilua 8 km tuntivauhtia ihan koko matkan, kun normaalisti PK-lenkeillä jaksan ehkä maksimissaan sitä vauhtia ja maks tunnin kerrallaan. Ehkä johtui juuri kisan tuomasta adrenaliinisti, muista ihmisistä, luotseista ja reitin varrella olleista tsemppareista. Ja tietty 4 urheilujuomatankkausta matkan varrella varmaan kanssa vaikutti. Mutta tosiaan, vaikka tuntui syke huiteli aivan liian korkealla, mikä ei varmasti ollut terveydelle hyväksi, niin jostain sitä kestävyyttä ilmeisesti löytyy, koska jaksoin koko matkan niillä sykkeillä ja vauhdilla.

Koko lenkki tuntui yllättävän kevyeltä suunnilleen 16. kilometrille, jolloin alkoi lihaksissa tuntua rasitus. Siinä vaiheessa olinkin juossut jo kaksi tuntia mikä on suunnilleen puoli tuntia ja 5 kilometriä pidempään kuin koskaan tähän asti treenikaudella. Sen jälkeen kisa olikin enää lähinnä henkistä haastetta. Vauhti ehkä aavistuksen hiipui tämän jälkeen noustakseen hurjaan loppukiriin viimeisen kahden kilometrin matkalla. Tuolloin lähdin ohittelemaan porukkaa ja lopulta Stadionille tullessa vedin ihan täysiä (muistaen tietty hymyillä kameroille). Nettoaika 2:33. Eli välitavoitteestani jäin 3 min, mutta pistettäköön se kipeyden piikkiin.

Elossa vielä :)

Kaiken kaikkiaan aivan loistava kokemus ja oli kyllä niin voittajafiilis kisan jälkeen ja kaikista kivuista ja tuskasta huolimatta (kisan jälkeen pystyi tuskin kävelemään) teki heti mieli ottaa uusiksi. :)))) Juoksutapahtumissa on vaan se oma tunnelma. Sitä on vaikea selittää, jos ei ole itse sitä koskaan kokenut, mutta suosittelen lämpimästi ihan pelkän tunnelmankin takia. Kaikki sunnuntailenkkeilijät tai muut peruskuntoiset varmasti jaksaa varttimaratonin (10,5 km). Reitti loistava, fiilis loistava, musat loistavia, tsempparit loistavia, huolto loistava, aika loistava. Eli kaiken kaikkiaan aivan loistava kokemus!!

Todiste juoksusta.

Nyt aion ottaa joitakin päiviä lepiä ja palautua kunnolla. Yskä ja nuha ei ole vieläkään hellittänyt ja kuulemma sydänlihastulelhduksen riski on olemassa edelleen :P Lähdettiin iltasella juoksukaverin kanssa vielä käymään toisen kaverin 25-vuotissynttäreillä, mutta älyttiin sentään olla selvinpäin. Luulen ettei alkoholi ole tämmöisen rasituksen jälkeen ihan og juttu. Huh, huomenna tulen olemaan kyllä NIIIIIIN jumissa. Pääseeköhän edes sängystä ylös :D

Päivän treenibiisi: David Guetta - Titanium ft. Sia
Kumulatiivinen kilometrikertymä: 355,896 km

Päivän PAIN: 16. km ja eteenpäin
Päivän GAIN: PUOLIMARATON!!