Den Siste eli Viimeinen päivitys eli H-hetki-analyysi

Sekava otsikko, pahoitteluni, ne eivät ole koskaan olleet parhaita puoliani. Niin se vaan aika kuluu ja asiat kohtaavat loppunsa. Niin tämäkin blogi jaa lepäilemään hamaan tulevaisuuteen tämän päivityksen jälkeen. Blogin tarkoituksena oli seurata juoksuproggistani "nollasta" puolimaratoniin saakka eli nyt on loppu lähellä. Blogi auttoi minua myös pysymään ruodussa juoksun suhteen, joskin hieman ehdottomuuteen taipuvaisena tyyppinä se saattoi osaltaan aiheuttaa juoksumotivaation lähes totaalisen katoamisen loppukesästä. Niin tai näin, nyt on kuitenkin se hetki, jota varten on treenattu. Kauan odotettu ja kammottu Pääkaupunkijuoksu 2014.

VIIKKO XFOLD INPIILOTA

21,096 km.
Juokse kohtuullista vauhtia.

  2 h 15 min yhteensä (aika on suuntaa-antava)

Ihmeen tyynesti onnistuin viettämään viimeisen viikon ennen kisaa. Tarkoitukseni oli alkuviikosta ottaa yksi pidempi vähintään puolentoista tunnin lenkki testimielessä, mutta asioita tapahtui, minkä vuoksi lenkki sai jäädä ja keskityin vaan täysillä energiavarastojen täydentämiseen :D Noh, pari kertaa kävin kävelyllä, mutta se oli lähinnä henkistä kuntoilua. Kuitenkin söin aamusta tukevan pasta-aterian, himmailin ja tsemppailin itseäni vielä parisen tuntia ja sitten bussilla kohti Pirkkolan urheilukenttää. Lisäjännitystä tuli tietysti matkaan, kun myöhästyin ekasta bussista, seuraava oli myöhässä ja paikanpäällä sekä narikkaan että vessaan oli järjetön jono. Kaikesta huolimatta selvisin lähtöpaikalle ihan ajoissa.

Kummallisen tyyni oli edelleen mieli, vaikka pieni adrenaliinipaukku teki tulojaan lähdön lähestyessä. Mutta kaiken kaikkiaan jännitin tätä suoritusta paljon vähemmän kuin vaikkapa keväistä HCR:ää. Vähän hassua, koska tämä oli kuitenkin se tapahtuma, mihin kaikki treeni, hiki ja kyyneleet huipentuu. Saavutin selvästi jonkun ylimaallisen zen-tilan. Ainiin, sääanalyysi: ei olisi voinut parempaa toivoa. Pilvetön taivas, aurinkoista nättiä, tyyntä ja noin 15 astetta. Hyvin pystyi juoksemaan lyhyissä hihoissa ja housuissa ilman että tuli kuitenkaan hiki. Täydellistä!!

PAM!! Lähtölaukaus!! Ja niin sitä mentiin. Sorruin ryhmäpaineessa lähtemään ehkä hitusen liian kovaa, mutta maltoin sitten mieleni ja annoin ihmisten painua ohitseni. Tiesin kokemuksesta että samat ihmiset tulevan ennen pitkää selkä edellä vastaan ;) Jolkottelin kymmenisen minuuttia niin, että syke pysyi alle 150 bpm ja sitten kiihdytin reiluun 9 km/h, mitä tahtia oli tarkoitus juosta koko matka, jotta aikatavoitteeseen yllän.

Arkistokuvaa pääkaupunkijuoksusta.

Juoksu tuntui hämmentävänkin kevyeltä, en osaa sanoa miksi. Liekö syynä riittävä lepo ja tankkaus ennen kisaa yhdistettynä hyväntuuliseen ja motivoituneeseen mieleen. Joka tapauksessa nautin aivan älyttömästi kisasta. Saavutin upean runner's flow'n melko nopeasti ja sitä kesti aina 18:sta kilometrille saakka. Se fiilis, mikä juostessa oli, tuntui kaikkein tyydyttävimmältä palkinnolta koko urakasta. Tuntui hienolta, että tätä hetkeä varten olin treenannut niin monen monta tuntia useimmiten hammasta purren ja äänettömästi sadatellen omaa hullua projektiani. Mutta nyt sain tuta kuinka se kaikki oli tämän arvoista. Saavutin noin 2-18 kilometrin välillä tilan, jossa askel kulki kevyesti, kaikki tuntui kepoiselta enkä ajatellut oikeastaan mitään. Tunne oli suorastaan meditatiivinen. Mieletön fiilis päästä jotenkin yhteyteen oman kroppansa ja mielensä kanssa; saada ne toimimaan täysin saumattomasti yhteen.

18:sta kilometrin jälkeen alkoi vihdoinkin uupumus iskeä. Tässä vaiheessa olin juossut kuitenkin jo melkein kaksi tuntia, joten energiavarastot olivat jo aika vähissä. Siitä eteenpäin vaadittiin sitä kuuluisaa sisua ja niin perkuleesti. Askel ei ollutkaan enää kevyt, pikemminkin reisiä ja pohkeita kolotti, huohotutti kovasti ja ylipäätään tuntui että koko keho vastusti menoa. Kun kilometrit ilmoittavia palkkeja tuntui aikaisemmin ilmestyvän tielle vähän väliä niin nämä viimeiset kolme kilometripalkkia tuntuivat puolestaan tulevan jokainen vain edellistä harvemmin. Loppu tuntui ikuisuudelta ja siinä kyllä kestävyys, henkinen kuin fyysinenkin, oikeasti koeteltiin.

Reitti.

Mutta lopussa kiitos seisoo!! Yhtäkkiä edessä oli urheilukentän portti, josta kirmaistiin viimeiset sadat metrit maaliin asti. Perillä kamerat räpsyivät ja herttaiset pikkutytöt ojenteli mitaleja juoksijoille. Siinä vaiheessa olin onnellinen että koettelemus oli viimein ohi. Tuntui että olin ehdottomasti kaikkeni antanut, koska koko kroppa oli tulessa ja huojutti ja vähän oksettikin. Mutta sponsorikassi kaikkine herkkuineen pelasti ja palautti tilanteen normaalille tasolle. Lagailin sitten aikani vielä hoodeilla, kunnes kuuliaisesti bussilla kotia ja ansaittua suihkua ja kunnon palautusruokaa kohti!!

Hengissä!! Ja hyperfiiliksissä!!

Ja viimeisenä tietysti statsit: Aika 2.17;25. Nopeus keskimäärin 9,2 km/h. Saavutinko tavoitteeni?? Riippuu näkökulmasta. Kun palaan ensimmäiseen päivitykseeni, asetin tavoitteeksi parantaa ensimmäisen puolimaratonin aikaani, joka oli 2.24;10 eli onnistuin ja melkein 7 minuutilla :)) Kunnianhimoisempi tavoite oli taittaa matka alle kahdessa tunnissa. Tajusin jo treenikaudella ettei aika missään nimessä riitä näin kovaan tavoitteeseen, joten hiljaa mielessäni luovuin siitä. Realistisin tavoite kisaan lähtiessä oli 2.15, josta nyt jäin 2 minuuttia, mutta en todellakaan ole pettynyt. Olen pikemminkin hirveän ylpeä itsestäni!! Annoin kaikkeni, paransin kaikkien aikojen puolimaratonennätystäni ja olo on mitä loistavin! :)

Loppumietelmiä... Mitä tästä urakasta jäi käteen?? Huima aerobisen kunnon kehitys, henkisen kantin kehitys, kärsivällisyyden kehitys, monta mukavaa lenkkiä sekä lumituiskussa että auringonpaisteessa, niin Keravalla, Tuusulassa, Helsingin Ruskeasuolla ja Viikissä, Luumäellä kuin Oulussakin, niin metsiköissä kuin moottoriteiden varsillakin, välillä onnesta soikeana välillä kiukusta pihisten. Lähtisinkö uudestaan? Voisin lähteä sillä varauksella, etten omistautuisi juoksulle niin kokonaisvaltaisesti kuin tähän projektiin, joka oli jyrkkyytensä takia viedä kaiken ilon juoksemisesta. Voisin lähteä uudestaan siis väljemmällä ja sallivammalla aikataululla ja asenteella. Ilman että ottaisin niin kovasti paineita lenkeistä ja kilometreistä. Mitä jatkossa? Aion jatkaa juoksua "sunnuntailenkkeillen" eli ilman paineita kerroista ja kilometreistä tai ajoista juoksennella silloin kun huvittaa niin ettei kuitenkaan saavutettu kunto tästä kauheasti laskisi. Lisäksi aion keskittyä intohimolajiini tanssiin sekä uuteen tuttavuuteen taidoon. Aion ja pyrin kuitenkin pitämään liikuntaan jatkossa hieman terveemmän asenteen enkä kehitä siitä pakkomiellettä. Tiedän, että se on luonteelleni haasteellista, mutta kai nyt itsensä täytyy aina jotenkin haastaa ;)

Da medal.

Tässäpä tämä. Haluan kiitttää kaikkia lukijoitani (mikäli heitä edes on) mielenkiinnosta hullua projektiani kohtaan. Tämä blogi tosiaan päättyy nyt tähän, koska en koe enää palavaa tarvetta päästä avautumaan satunnaisista lenkeistäni, koska en toistaiseksi treenaa mitään tarkoitusta varten. Siispä kiitos ja (ehkä) kuulemiin myöhemmin!! Nautin matkastani, toivottavasti sinäkin. :)

Lopullinen projektin kilometrikertymä: 634,14 km

Koko projektin PAIN: Lukuisat kiduttavat tuskalenkit
Koko projektin GAIN: Itsensä voittamisen ja ylittämisen fiilis

Intervalli, tappomuotoinen ja kamala

Huh, tulipas viikonloppuna juostua yksi mutajuoksu työkaverini Helin kanssa. Siitä olisi periaatteessa voinut tehdä oman päivityksen, mutta koska ei otettu mitään aikoja tms. vaan kyseessä oli puhtaasti hupimielessä juostu "lenkki". Ihan hauskoja esteitä löytyi matkan varrelta, muun muassa amerikkalaisen jalkapallon pelaajia, vaahtoa, värijauheita, liukumäkiä ja tunneleita, mutta mutaa oli mielestäni juoksun nimeen nähden kyllä ihan liian ruikusti. Tahallaan Helin kanssa jäätiin mutaan rämpimään ylimääräistä, jotta oltiin edes sen näköisiä että jotain mutajuttuakin on ollut matkalla. Ja järjestelyt kusi aika paljon: ihmismäärään nähden ihan liian vähän juttuja ja paikkoihin joutui jonottamaan tosi kauan, jopa itse juoksun varrella... No mutta eipä siitä enempää.

Minä mutajuoksun jälkeen.

Viikko X

3 x 800 m intervallit, välissä 2 min hölkkää.

5 min hölkkää.

5 x 400 m intervallit, välissä 1 min hölkkää.

5 min hölkkää.

7 x 250 m intervallit, välissä 1 min hölkkää.

Yht. 75 min.


Pahoittelen lenkin tietojen ulkoasua, mutta kirjoittelen ajanpuutteen takia päivitystä puhelimesta työmatkalla. Noh, joka tapauksessa, koska H-hetki eli puolimaratonpäivä häämöttää, päätin juosta kunnon intervallilenkin pitkästä aikaa. Muuntelin hieman oman mieleni mukaan ohjelman lenkkiä, koska se ei ole koskaan sisältänyt noita kaikkia kolmea matkaa. Katsotaan oliko se yhtään fiksu veto.

Täytyy kyllä myöntää että nyt tällä lenkillä hatutti tämä juokseminen taas oikein olan takaa. Se oli aivan kamalaa sekä keuhkoissa että jaloissa. Henki ei kulkenut ja  jalat tuntui ihan voimattomilta ja löysiltä, aivan järkkyä. Olen aika vakuuttunut että kun saan tämän harjoituskauden päätökseen eli kun kisa on juostu niin siirryn kyllä talveksi ylläpitovaiheeseen eli jätän kehittävät intervallilenkit pois ohjelmasta ja juoksen kerran kaksi viikossa pk-lenkin. Niistä kuitenkin voin sanoa oikeasti pitävänu, kun taas näitä lenkkejä tunnun vihaavan sydämestäni. Tiedän ettei intervallin kuulukaan tuntua hyvältä, mutta elämässäni on niin paljon muitakin velvoitteita ja ikäviä asioita, jotka on vaan pakko hoitaa niin täytyykö vapaa-ajankin olla vain jatkoa tähän? Hirvittävää suoritusta. Haluaisin mielummin nauttia siitä.

Noh, jos jotain statseja yrittää katsoa. 800 metrillä paras aika oli 4:06 eli en yltänyt ihan samaan hurjaan tulokseen kuin viime viikolla, mutta fiilikseen nähden ihan ok tulos silti. 400 metrillä taasen 2:01 eli siinäkin jäätiin parhaista ajoista aika huomattavasti. Sama tahti jatkui 250 metrillä sillä paras oli 1:11 eli taas jäätiin vetreimmistä tuloksista. Huoh, eli ajat tukee lenkin raskauden tunnetta oikein mainiosti. Noh, vielä täytyy jaksaa puurtaa, mutta ensi viikon jälkeen tämä itsensä rääkkääminen saa luvan riittää.

Päivän treenibiisi: N'Sync - Bye Bye Bye
Kumulatiivinen kilometrikertymä: 613,04 km

Päivän PAIN: Itseoikeutetusti tämä lenkki
Päivän GAIN: Syömiset pysynyt hyvin kurissa

Lomalaisen on hyvä lenkkeillä

Loma se vaan jatkuu ja jatkuu :) Sain nyt sitten vietettyä ihan kunnollisen kolmen viikon mittaisen kesälomankin tässä kesän lopussa kivasti ennen syksyn meisninkejä. Ja olen taas pelaillut korttini sen verran oikein että sain ensinnäkin "työpaikan" eli opintoihini kuuluvan tutkimusprojektin plokattua erittäin mielenkiintoisesta projektista ja firmasta ja toisekseen sain neuvoteltua opintoni siihen jamaan, että valmistun maisteriksi reilusti ennen joulua, jee :)) Eli hommat taas etenee oikein nätisti ja minulle jää tässä kivasti aikaa nauttia kiireettömistä päivistä.

VIIKKO XFOLD INPIILOTA

Päivä 3 (esim. torstai)

19 min. intervalliharjoitus (Aika on suuntaa-antava.)
3 x 800 metrin intervallit, välissä 2 min hölkkää.

5 min. hölkkää

15 min. intervalliharjoitus (Aika on suuntaa-antava.)
5 x 400 metriä kovavauhtista juoksua. Välissä 1 min hölkkää. 

55 minuuttia yhteensä

Päätinpä kokeilla pitkästä aikaa hyvin vanhaa intervallilenkin muotoa. Olen viime aikoina nimittäin mieltynyt niin kovasti 6 km kiihdytysintervalleihin, että kehitys on selvästi alkanut jo tyssätä niissä. Siispä päätinkin vaihtaa hieman taktiikkaa ja kokeilla lyhyempiä rykäisyjä ja välipalautteluita. Viimeksi olen juossut tämmöisiä lenkkejä toukokuussa eli ihan sairaan kauan aikaa sitten. Tekee hyvää kropalle hieman kokea erilaista rasitusta. Siitä puheen ollen, aloitin viime viikolla uuden harrastuksen, taidon, ihan vain monipuolistaakseni urheiluani ja saadakseni uusia haasteita. Se olikin aika siisti juttu: armeijameininkiä, mennään eikä meinata -asenteella. Huomaamatta oli hyvin raskasta, koska lyhyellä kotimatkalla ei enää meinanneet jalat kantaa ja toisaalta olin kokonaisvaltasesti lihakset jumissa seuraavat kolme päivää. Lenkeistä en ole enää pitkään aikaan saanut paikkoja jumiin.

No juup, asiaan taas. Huomaa, ettei nämä lenkit ole kuuluneet ohjelmaan pitkään aikaan. Sen verran raskailta toistot kuitenkin tuntui. Jaksoin silti ihan fine koko matkan, vaikka ajoittain meinasinkin kuolla omaan läähätykseeni :D Jos vilkaistaan sitten mustaa valkoisella -osuutta niin huomaampas ilokseni ainakin pitkän matkan kestävyyden/nopeuden kohentuneen aivan supermerkittävästi: tein uuden ennätyksen aika kirkkaasti 800 metrillä :D Entinen ennätys oli 4:11. Tämä uusi 3:55 :DD Huhhuh, 16 sekunnin parannus!! ilmeisesti kiihdydysintervalleista on ollut rutkasti hyötyä. Tosin muilla kolmella osuudella en yltänyt enää lähellekään, vaan ajat olivat 4:20 ja 4:27. Mutta silti!!

400 metrin osuudet meni nekin oikein näppärästi. Voimassa oleva ennätykseni on 1:50 ja parhaimmillani jäin siitä vain 3 sekuntia eli paras aikani oli 1:53. Keskimäärin nämä rykäisyt tuli rykäistyä ajassa 1:59 eli suorastaan hemmetin hyvin siihen nähden etten ole näitä lyhyitä intervalleja vetänyt tosiaan neljään kuukauteen :P Ehkä minulla on toivoa puolimaratonin suhteen. Aion kuitenkin asettaa itselleni hieman realistisemman tavoitteen. Aion parantaa puolimaratonin ennätystäni, joka siis on 2:24:10. Aikaisempi uhoamiseni oli puolimaraton alle kahteen tuntiin, mutta tällä kunnolla se tuntuu hieman mahdottomalta haaveelta. Tietty, jos se on tullakseen niin en pane pahakseni, mutta tällä hetkellä minulle riittää se, että pystyn parantamaan tätä ennätystä edes joillakin minuuteilla.

Päivän treenibiisi: Avicii - Lay me down
Kumulatiivinen kilometrikertymä: 601,88 km

Päivän PAIN: Hengenahdistushengästymiset lenkillä
Päivän GAIN: Uusi 800 metrin ennätys

Loma jatkuu ja lenkitkin

Road tripiltä kotiutuneena ja hieman rauhoittuneena ei onneksi ihan heti tarvitse aloittaa töitä/opiskelua vaan saa vielä viikon hengähtää. Tai no hengähtää ja hengähtää kun itseni tuntien tietty kahmin kauheasti hommia sun muuta lomaviikolle. Ohjelmassa on muun muassa erinäisiä opiskeluun liittyvien asioiden hoitoa, työhaastatteluita sun muita suursiivouksia. On se kyllä jännä, mitä maisemanvaihdos tekee mielelle. Sen huomasi oikeastaan negatiivisessa merkityksessä juurikin vasta kotiin palatessa, koska melkeinpä saman tien stressi tekemättömistä asioista ja velvollisuudentunto palasivat kurjistuttamaan päivää. Vaikka siis olisi vielä lomaa jäljellä niin en osaa kotona ollessani oikein nauttia siitä koska jatkuvasti vaivaa tunne, että "jotain pitäisi toimittaa". Noh, lenkeistä en nyt kuitenkaan lipsu, koska H-hetkeen on aika lailla tasan kuukausi ja olen pahasti jäljessä.

VIIKKO XFOLD INPIILOTA

Päivä 3 

6 km kiihdytyslenkki. Juokse jokainen kilometri noin 10 sekuntia nopeammin kuin edellinen. Aloita rauhallisesti.

  55 minuuttia yhteensä

Pitkästä aikaa eli tasavauhtisten köpöttelyjen vastapainoksi vähän intervallia kehiin. En ollut ihan optimaalisimmillani, koska täytyi juosta heti "aamusta" eli suomeksi sanottuna pitkään nukuttuani parin tunnin päästä iltapäivällä :D Jotenkin tökki ja stressasi, mutta päätin silti mennä. Juoksu ei todellakaan näin "aamusta" tuntunut oikein kulkevan vaan oli kyllä aikamoista vääntöä päästä eteenpäin, mutta tulipa nyt joka tapauksessa tehtyä. Pitelin varsinkin lenkin loppupäästä omia taukoja, mutta eipä kukaan ole semmoisten pitämistä kieltänytkään.

Statsit: 1 km 6:27, 2 km 6:31, 3 km 6:18, 4 km 5:58, 5 km 5:24 ja 6 km 4:50. Elikkäs taas hyvin samaa luokkaa oli kuin tähän asti. Syytän viimeisen täysillä-osuuden viiden sekunnin huonompaa aikaa matkaa haittaavasta sikamaisesta ylämäestä, joka onnistui olemaan vielä hyvin lähellä loppua, kun voimat muutenkin aika finito. Lenkin jälkeen oli ihan hyvä olo, muttei kyllä lähelläkään edellisen postauksen hurmioita. Eli lenkki ei nyt onnistunut parantamaan tämän päivän jo muutenkin huonohkoja fiiliksiä, mutta välillä toisaalta täytyy ollakin vähän huonompia päiviä. Se saa hyvät päivät tuntumaan kuitenkin entistä paremmilta :)  Ilmoittauduin muuten vihdoinkin H-hetkeen eli Pääkaupunkijuoksuun. Nyt se on sitten virallista eikä perääntyä enää voi :D Huijui!!

Päivän treenibiisi: Lilly Wood & The Prick and Robin Schulz - Prayer in C
Kumulatiivinen kilometrikertymä: 593,75 km

Päivän PAIN: Stressi
Päivän GAIN: Home made chilipowder

3 lenkin yhteispostaus

Pahoitteluni lukijoille, koska olen ollut viime aikoina mukamas taas niin kiireinen ettei ole kerennyt blogia päivittelemään vaikka lenkeillä olenkin käynyt. Toisena syynä kyllä myös se, ettei mulla ollut oikein päivitysvälinettä mökkeillessä ja road tripillä, koska kännykällä on vähän nihkeetä kirjoitella pidempiä settejä. Siispä aionkin laiskuuttani kirjoitella tämmöisen kokoomapäivityksen, johon yhdistelen kolme viimeisintä lenkkiäni. Kaikkiin pätee oikeastaan seuraava ohje:

VIIKKO XFOLD INPIILOTA

Päivä 3 

40-60 min. PK-lenkki
Juokse kohtuullista vauhtia.

  60-70 minuuttia yhteensä

Elikkäs ensimmäisen näistä kolmesta vetäisin taas Viikin ihastuttavissa maastoissa poitsuni luona vieraillessa 21.8. Tokavika päivä oli juuri kulunut kesätyösessioitani ja roadtripille lähdön aatto, joten halusin ottaa ilon irti vielä miehekkeen näkemisestä, mutta koska hänelläkin oli omaa reissuaan varten tekemistä, menin tunniksi pois tieltä ja juoksentelee lähettyville. Oli loistava sää, aurinkoista muttei liian kuumaa ja oli myöskin loistava fiilis, kun loma alkaa ja muutenkin kaikki elämässä oikein mallillaan. Juoksentelin saman reitin, jonka kerran juoksimme yhdessä ja mikä pitää sisällään lehmiä, peltoja, metsää ja jaloille ystävällisiä hiekkateitä. Lenkki sujui oikein muy bueno ja sen jälkeen olikin ihanaa viettää viimeistä iltaa oman kullan kainalossa. Sain myös kattavan "Mitä kannattaa tehdä Oulussa" -luennon :)) Aikaa lenkillä kului 59 min ja matkaa kertyo 8,3 km eli aika hiljaa tuli köpöteltyä, mutta lenkki oli niin mukavan tuntuinen ettei nyt niin väliä.

Seuraava lenkki tapahtuikin tästä heti kahden päivän kuluttua omalla mökillämme 23.8. Olin laiskotellut koko päivän lukien vaan lehtiä, joten oli enemmän kuin paikallaan vähän rassata kehoa. Olin sitä paitsi nauttinut juuri yhtä maailman parhaista ruuista ja samalla kesäperinnettä eli itse savustettua lohta ja uusia perunoita oikean voin kera :) Namiskuukkeli. Kyllä näillä eväillä jaksaa juosta. Tein siis taas tasatempoisen lenkin mökiltämme "suurelle tielle" eli kutos-tien varteen. Matkaa kertyi yhteensä 10,13 km ja aikaa kului 1:09. Eli tällä kertaa tuli juostuakin ihan hyvää vauhtia, siitäkin huolimatta että menomatka on aika tiukkaa nousua kutostielle asti. Mutta kolikon kääntöpuolena sitten kotimatka onkin railakasta alamäkeä vaan. Pysähdyin vetää henkeä lakipisteessä päheelle sillalle ja sitten matka takaisin mökille illan jo hämärtyessä ja mökilläm mukavasti saunaan :)) Aaah.

Sillalta.

Sillalta.

Kolmas lenkki olikin sitten varsinaisella road tripillä ollessamme Pohjois-Pohjanmaan ihmekaupungissa Oulussa, josta myös miehekkeeni on kotoisin (Oulun murre <3) 28.8. Oltiin äitini kanssa koluttu kaupungin ihmeitä (Nallikari, yliopistoalue, Linnasaari, Pikisaari, tori, Keskustan puistot yms) ensin päivällä, mutta kaupungin kauneudesta ja ulkoilumaastojen upeudesta jäi vielä juoksukipinä. Siispä uskaltauduin vielä lähtemään lenkille lähisaariin. Täytyy sanoa, että tästä lenkistä muodostui jostain kummallisesta ja selittämättömästä syystä yksi hienoimmista kokemuksista koko roadtripillä. En osaa sanoa, miksi tästä juoksusta tuli niin hieno fiilis, mutta syitä saattanee olla esim. mielettömät maisemat (merta, puistoja, metsikköä, pikkusaaria), tasainen juoksureitti, upea sää (auringonlasku) ja se, että juoksu kulki ehkä parhaiten pitkään aikaan. Siis olin aivan ekstaasissa koko matkan ja ilahdutti myös semmoinen pikkuseikka että uskalsin lähetä ihan vieraassa kaupungissa juoksemaan enkä edes eksynyt kertaakaan :)) Perillä "asunnossamme" odotti vielä lämmin sauna niin mikäs sen ihanampaa. Matkaa kertyi 8,25 km 58 minuutissa eli ihan ookoota köpöttelyä.

Lenkin varrelta.

Lenkin varrelta, Pikisaari.

Lenkin varrelta, Pikisaari.

Roadtripistä voisi kertoa vielä kauheasti kaikkea, mutta koska tämä blogi keskittyy juoksuun niin säästän höpinät lähipiirille ja päiväkirjaani. Tyydyn jakamaan täällä vain sekalaisia kuvia. Mutta ihana irtiotto oli ja tuli kyllä niin tarpeeseen. Lisäksi oli oikein mukava aktiiviloma, koska kiivettiin näiden lenkkien lisäksi yhtenä päivänä vaaralle (17 km lenkki, jossa 200 metrin nousut) ja muutenkin pyörittiin juurikin jaloillamme pitkin Oulua ja esimerkiksi Tuurin kyläkauppaa ja Ähtärin eläinpuistoa. Time well spent :))

Pupurannan mökki Kolilla.

Oma rantsu.

Vaaran laella odotti tämmönen.

Oulun toripoliisi (ja mun normi-ilme)

Nallikari.

Ähtärin eläinpuiston asukas.

Kirkkojakin mahtui matkalle.

Tulivuorikeskuksen kivikokoelma.

Reissun treenibiisi: Coldplay - Sky full of stars
Kumulatiivinen kilometrikertymä: 584,90 km

Reissun PAIN: Ajoittainen äidin valitusten kestäminen :D
Reissun GAIN: Irtiotto arjesta ja huolista